Pyräys, pysäys. Kahvit pannusta, rupattelua ja ihmettelyä. Toinen pyräys, vähän pitempi ja pysäys. Kahvit oli loppu, mutta mieli virkistyi kauniista maisemista ja ajatuksista mukavista kallisteluista...
Yleensä kokoontumisella on merkitystä, kuten koimme keskiviikkona. Kukaan ei tunne itseään ulkopuoliseksi, kun on joukko samanlaisia ja täysin erinlaisia. Mikään ei ole samasta muotista. Eikä kukaan mahdu toisen muotiin.
Oli sitten pysäys tai pyräys, niin paikan löytää. Kolmestaan liikuttiin ja lopulta jokainen lähti omille teille. Mieli kuitenkin jää matkaamaan illassa ja niissä metreissä, joita kuljettiin.
Tiettyä selviytymistäkin siinä kokee, kun tämä vaapuilija vääntää pakolla ohi.. Asennevamma on valitettava sairaus joillakin.
Miellyttävä ilta kaikkiaan. Kannatti olla paikalla :D
minun näkemys on tässä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti