Pyörä jokapäiväisessä ajossa.

No niin, onhan täällä tekstiä... Hävis vaan johonki hetkeksi. Käytäntöä vähän muutettiin, että vain luvalla saa näitä lukea, siis ne jotka kirjoittaa, niin lukee. Tällä hetkellä 2 henkilö. Julkaistaan osa teksteistä sitten joku ilta, kun kenties yhdessä tien päälle päästäisiin.

Sitten, tekstiä otsikon mukaan.
Hirmuisempia reissuja sitten jyväskylän jälkeen ei ole tullut tehtyä. Noh, pieni lenkki ylivieskassa ja tietenkin osittain sorateitä pitkin... Keski-pohjanmaa sikäli hankala paikka, että vain kolmeen suuntaan pääsee lähtemään... Neljäskin olisi, mutta sillion pitäisi jo käyttää ambfi motskaria. Tulishan se ruotsi sieltä vastaan, mutta kohtuullisen kokoinen lätäkkö vastassa.

Eli, kartta luonnollisesti tankkilaukussa ja jos matka johonkin vähäkään etäämmälle suunta, niin katsotaan se sopivat ruskeat ja pienet punaiset tiet. Isoja punaisia on tullu ajettua jo jonkin vertaa..

Pyörä jokapäiväisessä ajossa.
Naureskelen niille mielessäni, jotka kehuskelevat olevansa tosi motoristeja ja ajavansa paljon, mutta kun saapuu muutama pilvi auringon eteen. Naama vääntyy hymyyn ja sanovat, että ehkä se sataa, niin piti tulla autolla... "tosi" motoristeja. Noh, kukin ajaa tyylillään. Onhan se hullua lähteä uhmaaman tuota luonnon omaa kostuketta, josta jotkin maat kohta jo tappelevat. Mutta niin joittenkin mielestä. Ei se kastuminen haittaa, onhan sitä ihmiset ja eläimet tehneet vuosituhansien ajan. Kaikkeen tottuu.
Ajot on ollut viikkon päivien ajan lähinnä työajoja ja jos on energia riitänyt, niin on iltaisinkin tullut ajettua. Joka päivä kuitenkin. Satoi tai paistoi. Harmittaa vain tuo norjan reissun siirtyminen, mutta eipä mitään. Tämänkin kesän tavoite on käydä norjassa. Ajankohtana x....

tässä vähän mietteitä nyt tällä kertaa..

T AK

Jyväskylän reissu.

Normaalistihan jyväskylään matkaamisesta ei ole mitään mainittavaa, tuttu tie, vähän mutki, muutama mäki, nelostie ja perillä.

Siis normaalisti.

Eipä mennä nyt normaalisti. Tai no aluksi normaalisti karstulaan (tietenkin sitä 7km mutkapätkää) Sieltä jatkammekin lomakouheron suuntaan ja vähän yli. Vielä tuttua ja turvallsita. Kartta mukana katson sopivan kohdan hieman "oikaista" ruskealle tienpätkälle.

Joku risteys vasemmalle, ja sinne. Enpä muista paikkaa, pieni oli. Kartalta löytyy. Pätkä asfalttia, sitten soraa!! Joku vois kääntyä takaisin. Eipä ole tarkoitus. Tätä hain. Suomen sorateitä. Sopivan kuiva, ei pahasti vielä pölissyt ja osittain tamppaantunut. Ah, hienoa. Ei enää puuduttavia autoja näköpiirissä, vain luonto, sora, minä ja pyörä. Monin verroin upeampi kokemus, kun asfaltit. Sora on pehmeää ja siinä on hyvä ajaa, kun muistaa hiljentää mutkissa.

Tuoksut, hetket ja kuvajaiset mielessä. Kerrankin näkee jotain, eikä ole mihinkään kiire. Ehkäpä seuraava pyörä on soratiemäisempi, vaikka eipä tuossakaan ole mitään vikaa soralla. Mukavempi siellä, kun karstula, keuruu pompputiellä.

Yli 100 km soralla.

Ilta kymmenen jälkeen...

On paras aika ajaa.
Näin se on. Varsinkin tämmöisinä lämpöisinä päivinä, kun päivän kuumuus hieman hellittänyt (siis ei haittaa kyl minua) ja ilma sopivan kostea, hieman ehkä "happirikas". Eipä auttanut ku kääntää bemu kohti reissua. Muutamat mukavat mutkatiet ja avot... Lisää ois pitänyt saada. Tätä kirjoittaessa ulkona on vielä upea ilma. Jeps jeps.

Meikä tykkää.

Onko kiinni?!?!...

Niin, milenkiintoinen ajatelma.
Laitetaan oma kertomus..

Suzuki GT250 -74
Mieleenpainuva hetki oli, kun ensimmäistä kertaa kyseistä pyörää käytiin katsomassa.. Vanhan konepyörän tuoksu.. Jo siittä tiesi, että tästä tulee monen vuoden kumppani.. En tiedä, mutta sitä tuoksua kaipaa useasti... En tarkoita mitään 2t käryjä tai semmoisia, mutta siellä tallissa oli jotain miellyttävää.
Tutuksi tuli pikku suitsa. Konekkin "tarkistettiin" moneen kertaan. Vei vaikka mihin. Suomea tullut nähtyä mukavasti. Modaus kärpänenkin puri. Tanko vaihdettiin, väri muuttui ainakin 2 kertaa. Tulipa kokeiltua reheviä imuääniä, ala kartioilmanpuhdistajat... Tuli maksamaan jotain 3000 markkaa... Kokeilua.
Pillitkin katosi putkista. Entiseltä ST1:sltä kylälle kuului, kun lähti kiihdyttämään. Olipa kuskillakin monenlaista noina vuosina. Yläaste, lukio, melkein armeija. Lettikin oli menon mukainen. Lähti armeijassa pois. Valkolakki päässä tuli ajettua..
Välillä kaipaan tuota menijää. Nyky standartien mukaan tehoton.. Kuutioisekseen ja ikäisekseen kova menijä. Vähän ehkä pieni yli +180 cm kuskille. Eipä mitään yli 40000km tuli ajettua.
Kutonen hajos välillä kärsämäki kajaani. Meinas vähän pelottaa siellä korvessa. Sen jälkeen vielä 3000 km viidellä vaihteella. Mz:tin kaveri.
Monia hienoja hetkiä. Kalajoella juhannuksena ympyrää pyörittäessä. Kyllästyin siihen menoon. Matkaks kasitielle. Hanaa ja upea sininen pilvimuuri takanani. Peitti peilit. Hehee...
Vaihderikon jälkeen kone auki ja tarkastus. Siihen aikaan ei vielä kauheesti ollut tietoa ulkomaiden varaosamarkkinoista (pettynyt entisen ekströmin palveluun.... Osia tullut odoteltua) Remontti liian kallis ja näin loppui yhteinen matka Suitsan kanssa.. Nykyään osa pyörästä on löytänyt uuden kodin ja toivottavasti sen sielu matkaa jossain..
Suzuki GS450 -83
Vähän yli viikko ilman pyörää.. Armeija vielä kesken. Keltainen pörssi kouraan ja kaunis viikonloppu. Peräkärry perään ja kohti määräämätöntä määränpäätä. Jos ei lähempää, niin eteläsuomesta sivuvaunu mz. Muutama puhelu ja suonenjoen suunnassa kaksi varteenotettavaa pyörää Suzuki DR500 81 ja kyseinen GS. DR olis ollut makea, mutta liikaa laittamista. Mahtava kone. Jarruista ei oiken voi puhua. Tartti ajaa. Suunnattiin toiseen paikkaan. Siellä kuminauhamainen GS. Hulppeeaa menoa. Siistissä kunnossa ja mittarissa jotain 73tkm. Vaihdenäytöt ja kaikki. Ei muutako kaupat ja kotiin. (reissustakin paljon kerrottavaa, mutta...)
Tämänkin pyörän sieluun tuli tutustuttua. Kahdesti muistaakseni kone auki. Kerran männät ja kone ylikokoon. Männäntapin lukkoprikka sylinterin ja männän väliin... Onneksi oli varaa porata. Männätkin löytyi. Kuukausia sai odottaa.
Norjaa nähtiin, suomea myös. Imatran ajot ja ago... Paljon pienempiä kilometrejä. Jotain hieman yli 40000km tälläkin.. Mittari pyörähti ympäri. Suzukille paljon kilometrejä. Ajamalla kotiin toistaiseksi viimeistä kertaa vein. Sähköt näissä 80 luvun suzukeissa vähän heikot. Latureita meni. Kaapelit vähän niitä näitä. Muuten mukava meniä. Ei niin sielukas kuin GT, mutta mukava menijä. Äänestä tämäkin tunnettiin.
Suzuki T500K -73
Turust tuli haettua. Pikkuvikaisena. (halpa). Vaihdekeppi ei palautunut oikeaan asentoon. Koppa auki ja hetken tuumaus. Tuli paremmaksi. Ei oikein kerennyt tutustua pyörään hirmu hyvin. Auto kääntyi tiellä eteen. Pini kolaus, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta ei enää sinä kesänä sillä kilometrejä. Hukkaan en ole heittänyt. Suzuki Tulee vielä ajoon. Aikataulusta en tiedä.
Legendaarinen 500:nen kilometrejä n.5000
BMW R100RS -83
Tuorein tapaus. Tutustuminen vielä kesken, mutta luontevalta tuntuu. Periaate ainakin toistaiseksi on ollut, ettei enempää kuin 2 sylinteriä, sijoituksella ei niin väliä. Sillä 4 pyttyä=auto. Eipä omassa autossakaan ole 4:jää sylinteriä... Neljä liian yleinen. Hehheee...
Boxeri siis. Ääntäkin mukavasti. Toinen vaihdelaatikko menossa.. Edellisen tuhoksi koitui löysä laippaliitos. Japseihin verrattuna hieman lasketumpaa tekniikkaa. Muutamia venymäpultteja, tarkkoja momentteja. Aikansa kalleimpia pyöriä. Ensimmäisiä katteellisia.
Jotain vähän yli 10000km tullut ajettua tällä. Lisää tulee. Eip ole tarkoitus luopua. Vähän erinlainen ku muilla. Sopii minulle.

Summa summarum:
GT250 - henki
GS450 - siinä se on ja menee.
T500 - Legenda, joka vielä tulee
R100RS - Hehee...... Vääntää.

AK