Jyväskylän reissu.

Normaalistihan jyväskylään matkaamisesta ei ole mitään mainittavaa, tuttu tie, vähän mutki, muutama mäki, nelostie ja perillä.

Siis normaalisti.

Eipä mennä nyt normaalisti. Tai no aluksi normaalisti karstulaan (tietenkin sitä 7km mutkapätkää) Sieltä jatkammekin lomakouheron suuntaan ja vähän yli. Vielä tuttua ja turvallsita. Kartta mukana katson sopivan kohdan hieman "oikaista" ruskealle tienpätkälle.

Joku risteys vasemmalle, ja sinne. Enpä muista paikkaa, pieni oli. Kartalta löytyy. Pätkä asfalttia, sitten soraa!! Joku vois kääntyä takaisin. Eipä ole tarkoitus. Tätä hain. Suomen sorateitä. Sopivan kuiva, ei pahasti vielä pölissyt ja osittain tamppaantunut. Ah, hienoa. Ei enää puuduttavia autoja näköpiirissä, vain luonto, sora, minä ja pyörä. Monin verroin upeampi kokemus, kun asfaltit. Sora on pehmeää ja siinä on hyvä ajaa, kun muistaa hiljentää mutkissa.

Tuoksut, hetket ja kuvajaiset mielessä. Kerrankin näkee jotain, eikä ole mihinkään kiire. Ehkäpä seuraava pyörä on soratiemäisempi, vaikka eipä tuossakaan ole mitään vikaa soralla. Mukavempi siellä, kun karstula, keuruu pompputiellä.

Yli 100 km soralla.